Viimeisimmät kommentit

Kalenteri

Huhtikuu 2019
MaTiKeToPeLaSu
 << < > >>
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930     

Ketkä ovat paikalla?

Jäsen: 0
Vieras: 1

Ilmoitus

rss Syndikointi

Linkit

    22 Maalis 2019 

    On lahja suuri sulla, sitä käytä harkiten,
    jaa käsiin anoviin ilolla, kuin kuiskaten,
    rippeet hymyjen jo muistoks' jääneiden iltojen,
    kun laski aurinko taa menneen rakkauden.

    Hiipien käy onnesi luo ja sovita yhteen
    ne kaksi, jotka sun ovellas’ vieläkin kolkuttaa:
    seppel tulevan ja punos lakastuneen lyhteen
    kuin oisivat ne pelkkä huurre mi sielus’ jäätä haurastuttaa.

    Ota opiksi kaiken matkaan kuuluvan tuska,
    väritä mielesi reunaan valmiiksi tulevan syksyn ruska
    ja lehtien kahinan hento kuiske mi mieltäs’ viihdyttää,
    et elämältäs’ vaatia voi konsaan enempää.

    Jos lahjaas’ tahdot alinomaa muille toitottaa ja jakaa
    kuvitelmin, se lohduttaa ja kyynelees’ pois kuivattaa,
    oot erehtynyt pahasti ja kerran viimeisen
    jo näet, kuink' ovi sulkeutuu myös majan hyvyyden.

    On taito rakkauden pyyteettömän omanasi,
    ei varastaa voi sulta sitä tylyin typeryskään.
    Mutt' muista, harvoin kulkee pitkään rinnallasi
    arvoisesi matkamies, tai pyytää luokseen käymään

    ihmislapsi arvovaltainen, lämmin, aito.
    Et vaatia voi keltään totuutta, se harvalla on taito
    hyppysissään, vain itsekkyyden omistajia niin monta
    päällä maan ja alla taivaan, kovin onnetonta.

    Siis yksin, yhdessä käy taistoon vastaan pahuutta,
    sulje silmäsi: näet eessäs’ pelkkää kauneutta.
    Huomaat, jäljet julmuuksien pyyhkii pois katse rakkauden
    ja hyvyys valtaa tyhjän mieles’, hetken saat olla onnellinen.

    Pienen tauon saat elämäsi hälinään ja pauhuun.
    Ja ennen kuin heräät kuoleman portin narinaan
    voit totutella autiotalojen äänettömään sauhuun
    ja kuvitella, et kuitenkaan vielä kuulu lopun tarinaan.

    On aikaa sulla minuutteja vielä kaksi tai osat sekunnin,
    ne käytä viestin saattoon suuren hyvyyden.
    On sinut maahan lyöty kerran jos toisenkin,
    mut’ aina nouset jaloin kantavin, ja kohtaat rakkauden

    aidon, lempeän, mi lailla enkelin tuo luokses’ totuuden.
    On yksi vala vannomatta paras, se kätees’ tarttuu ohjaten
    lakkaamatta, vailla palkkaa, ansiota, vaieten:
    vie sinut kotiin rakkaus hiljaisten, pienten sydänten.

     

    Runokirjasta Elämän puolivälissä 2017


    Admin · 82 lukukertaa · 0 kommenttia
    03 Maalis 2019 

    Eräänä aamuna havahdun

    kaikkiin niihin ääniin 

    joita en ole kuullut

    Jotka ovat hukkuneet 

    kiireen äänimereen

    Nopeatempoisen arjen liekkeihin

    Korpin siipien uhmakas ravistelu 

    rannan luhteikon 

    korkeimman kuusen latvuksessa

    Kevään ensimmäisen pisaran isku

    tukkeutuneen rännin reunaan

    Varpusten odottava siritys 


    Mietin onnea pienistä asioista

    Näinkö tuntisin 

    jos olisi elämisen vapaus


    Admin · 156 lukukertaa · 0 kommenttia
    22 Tammi 2019 

    Kanavoi väsymys, kuolemanpelko

    Ole avoin, ota vaihtoehdoista selko

    Anna onnen veden suonissasi poreilla

    Älä luovuta sieluas vieraille pimeyden toreilla


    Ainutlaatuinen on meistä jokainen

    Siis hymyellen kohtaa ihminen


    Pidä liekki totuuden, ikiaikainen

    aina roihuamassa 

    tai hiljaa savuttamassa

    Se polttaa valheen ja syytöksen,

    levittäen yli keväisen kynnöksen

    tuhkan tuuleen, kauas kaukaisuuteen


    Kanavoi rakkaus, elämänjano

    Ole hellä, vain hyvää toisista sano

    Anna ilon ja lämmön teoistasi virrata

    Älä koskaan uskoa tulevaisuuteen luovuta 


    Ainutlaatuinen on meistä jokainen

    Siis hymyellen kohtaa ihminen



    Admin · 155 lukukertaa · 0 kommenttia
    18 Tammi 2019 


    Sauna lämpenee hitaasti

    kuin loukattu sielu


    Kylmyys rakentaa asuntojaan

    nyt jo kaikkiin vuodenaikoihin

    Kohmeisista varpaista mutkittelee 

    kiemurainen polku kohti kaulaa


    Kurottelee hyytäviä lonkeroitaan

    kuin tavoitellen omakseen valtimoiden

    elämää sykähtelevää alkuvoimaa 

    Sammuttaakseen virtauksen,

    pimentääkseen ilon auringon


    Tämänkin päivän makuna 

    kuivattu karpalo hampaankolossa

    Siinä minne ilkeilyt loukutetaan

    Kielen alla suolaa,

    ettei aina niin suonta vetäisi


    Tuulee 

    Raskain vedoin hiihtää 

    pahuuden ahava

    pitkin arjen hangen aavaa

    uutta saalista silmäillen


    Lopulta ei tunnu missään,

    ei pureva pakkanen,

    eivät pistävät sananaskalit

    Eivät raavi jäisten ja 

    riekaleiksi revittyjen unelmien pilvien

    hameenhelmat poskennukkaa


    Jäljelle jää ahtaus kylkiluiden väliin,

    alle, puristamaan paikkaa, 

    jota joskus sydämeksikin kutsuttiin


    Veren humina peittää

    huudosta jääneen jälkikaiun

    Et ole mitään, kukaan, missään.....



    Admin · 101 lukukertaa · 0 kommenttia
    12 Tammi 2019 

    Pihalla häärii onnellinen mies,

    kun pitkän pakkasjakson jälkeen
    traktori hurahtaa käyntiin ensi väännöllä

    Ei haittaa, vaikka kuistin riippuvat pegoniat ja orvokit
    on haudattu takapihan vanhan rantapenkan kinokseen

    Talvi maalaa erikokoisin siveltimin
    sydäntä koskettavan jääkukkien puutarhan terassin laseihin
    Ohutta pitsiä ja lankkusutin vetoja vieretysten

    Päivä jo minuutin pidempi kuin eilen

    Mietin, kantaakohan jää tänä talvena



    Admin · 62 lukukertaa · 0 kommenttia

    1, 2, 3 ... 8 ... 15  Seuraava sivu